Suomenajokoiran Rotumääritelmä
Suomalainen rotu
KÄYTTÖTARKOITUS: Jäniksen ja ketun ajometsästykseen käytettävä ajokoira.Vaikeissakin olosuhteissa metsästysintoinen. Itsenäisesti ja vaihtelevalla vainutavalla
työskentelevä koira, joka ajaa riistaa haukkuen kuuluvasti.
LYHYT HISTORIAOSUUS: Suomessa oli 1800-luvun alkupuolella suomalaisenmaatiaiskoiran lisäksi useita koiria, jotka muistuttivat eurooppalaisia ajokoirarotuja.
Rodun määrätietoinen kehittäminen alkoi Suomen Kennelklubin perustamisen
jälkeen v. 1889. Ensimmäiset rotumerkit kirjattiin v. 1932. Merkittävän panoksen
rodun kehittämiseen antoivat eri puolilla maata toimineet siitosyhdistykset. Myös
1900-luvun alkupuolella suoritetut risteytykset ovat olleet luomassa sitä kantaa,
josta nykyinen suomenajokoira parhaimmillaan polveutuu. Vaihtelevaa vainuamistapaa
hyödyntäen suomenajokoira ajaa riistaa intohimoisesti haukkuen.
YLEISVAIKUTELMA: Kolmivärinen, keskikokoinen, tasakorkea; korkeuttaanselvästi pitempi, voimakas, mutta ei raskasrakenteinen. Koiran seistessä raajojen
tukipinta on rungon pituinen tai vähän sitä pitempi sekä edestä rinnan levyinen ja
takaa vähintään yhtä leveä kuin edestä. Sukupuolileima selvä.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rungon pituuden suhde säkäkorkeuteen onnoin 1,1 : 1. Säkäkorkeuden suhde rinnan syvyyteen on noin 2 : 1. Kuonon pituuden
suhde kallon pituuteen on noin 1: 1. Kallon pituus : kallon leveys : kallon syvyys
on noin 1 : 1 : 1.
KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Rauhallinen, tarmokas ja ystävällinen, eikoskaan vihainen.
PÄÄ
KALLO-OSA: Edestä katsottuna tasaleveä, päälaelta holvimaisesti kaartuva. Otsasivulta katsottuna hieman kupera. Kallon ja kuonon ylälinjat samansuuntaiset;
otsauurre matala; kulmakaaret ja niskakyhmy selvästi näkyvissä.
OTSAPENGER: Kulmakaaret muodostavat vähäisen, mutta selvästi havaittavanotsapenkereen.
KIRSU: Hyvin kehittynyt, musta; sieraimet suuret ja liikkuvat.
KUONO-OSA: Kallon pituinen, kohtalaisen syvä, melkein tasaleveä, ylälinjasuora. Alaleuan muodostama alalinja lähes ylälinjan suuntainen.
HUULET: Hyvin kehittyneet; hyvä pigmentti. Ylähuuli kauniisti kaareutuva. Huuletja suupielet tiiviit.
LEUAT/HAMPAAT/PURENTA: Leuat voimakkaat. Hampaat hyvin kehittyneet,symmetrisesti kiinnittyneet; normaali hammaskaavio. Tiivis, leikkaava pu-renta.
POSKET: Suhteellisen kuivat.
SILMÄT: Keskikokoiset, eivät ulkonevat, hieman soikeat, tummanruskeat, eteenpäinsuuntautuneet. Ilme rauhallinen. Silmäluomet mustat.
KORVAT: Riippuvat etureunastaan päänmyötäisesti. Kiertyvät siten, että korvalehdentakareuna suuntautuu ulospäin, kärkiosa lähes eteenpäin. Kiinnityskorkeus
kirsun ja silmän kautta kulkevalle linjalle. Sileät, eteenpäin vedettyinä kuonon
puolivälin yli ulottuvat.
KAULA: Keskipitkä, lihaksikas, kuivahko, ylälinja vain heikosti kaartuva. Koi-ranseisoessa sen kuononkärki on selkälinjan tasossa tai hieman ylempänä.
RUNKO
SELKÄ: Keskipitkä, suora ja lihaksikas.
LANNE: Lyhyehkö ja voimakas.
LANTIO: Hyvin kehittynyt, pitkä ja voimakas, loivasti laskeva. Lantion ääriviivamuodostaa sivulta katsottuna kauniisti kaartuvan selkälinjan jatkon.
RINTAKEHÄ: Pitkä; kyynärpäiden tasolle ulottuva. Kylkiluut kaarevat, eturintaselvästi näkyvissä.
ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva loivasti kohoava.
HÄNTÄ: Alas kiinnittynyt, hieman kaartuva, noin kinnerniveleen ulottuva. Tyvestävahva, kärkeä kohden oheneva. Häntä riippuu levossa takaosaa myötäilevästi,
liikkeessä se saa kohota enintään selkälinjan korkeudelle. Karvapeite sa-manlaista
kuin rungossa.
RAAJAT
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Hyvin kulmautuneet. Edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset;kyynärvarret pystysuorat. Rinnan syvin kohta kyynärpäiden kohdalla.
Olka- ja kyynärvarsi yhtä pitkät.
LAVAT: Suhteellisen pitkät, viistot ja voimakkaat; tiiviisti kiinnittyneet, muttahyvin liikkuvat.
OLKAVARRET: Lapaluun pituiset, selvästi viistot ja voimakkaat.
KYYNÄRPÄÄT: Rungon suuntaisena taakse sijoittuneet, tiiviisti rungonmyötäiset.
KYYNÄRVARRET: Voimakkaat ja jänteikkäät; luusto voimakas, muodoltaansoikea.
RANTEET: Joustavat.
VÄLIKÄMMENET: Hieman viistot.
KÄPÄLÄT: Hieman soikeat, korkeat, varpaat tiiviit ja hyvin kaareutuvat. Kynnetvoimakkaat, mieluimmin mustat. Päkiät kimmoisat, mieluimmin mustat, si-vuilta
tiheän karvan suojaamat.
TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Voimakkaat, hyvin kulmautuneet, takaa katsottuna suoratja yhdensuuntaiset.
REIDET: Pitkät, leveät ja vahvalihaksiset.
POLVET: Eteenpäin suuntautuneet. Takaraajan etulinja tasaisesti kaartuva.
SÄÄRET: Suhteellisen pitkät ja viistot, jäntevät.
KINTEREET: Voimakkaat, suhteellisen matalalla.
VÄLIJALAT: Lyhyehköt ja voimakkaat, pystyasentoiset.
KÄPÄLÄT: Etukäpälien rakennetta vastaavat, suoraan eteenpäin suuntautuneet.
LIIKKEET: Ravi keveää, tehokasta ja pitkäaskelista. Selkälinja liikkeessä vakaaja kiinteä. Raajojen liike yhdensuuntaista.
NAHKA: Paksu, kauttaaltaan tiivis, poimuton.
KARVAPEITE
KARVA: Pohjakarva lyhyttä, tiheää ja pehmeää. Peitinkarva keskipitkää, rungonmyötäistä,suoraa, tiheää ja karkeahkoa.
VÄRI: Kolmivärinen. Musta mantteli, lämpimän punaisenruskeaa väriä päässä,rungon alaosassa, lavoissa, reisissä ja muuallakin raajoissa. Valkoista väriä tavallisesti
päässä, kaulassa, rinnassa, raajojen alaosassa ja hännän päässä.
KOKO
SÄKÄKORKEUS: Urokset 55-61 cm, nartut 52-58 cm. Ihannekorkeus: urokset 57- 59 cm, nartut 54 - 56 cm.
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettunavirheen vakavuuteen.
- Liiallinen kevyt- tai raskasrakenteisuus.
- Säkäkorkeuden ylitys tai alitus 1 cm:llä.
- Neliömäisyys tai liiallinen pitkärunkoisuus.
- Väärä sukupuolileima.
- Lievä arkuus ja liika äreys muita koiria kohtaan.
- Suippo- tai lyhytkuonoisuus; pään selvä kolmiomaisuus; löysää päänahkaa.
- Tasa- tai lievä yläpurenta.
- Lyhyt ja samalla jyrkkä lantio.
- Pitkät, hajavarpaiset tai matalat käpälät.
- Lyhyt tai selvästi pehmeä karvapeite.
- Liika kirjavuus.
- Selvä manttelirikko.
- Runsas päistärkarvan tai sudenkarvan esiintyminen.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
- Säkäkorkeuden ylitys tai alitus yli 1 cm:llä.
- Arkuus tai vihaisuus.
- Alapurenta tai selvä yläpurenta.
- Nikamavika hännässä.
- Täydellinen pigmentin puute kirsussa.
HUOM: Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneinakivespussiin.
Ryhmä: 6
FCI:n numero: 51
Hyväksytty: FCI 17.7.1997
SKL-FKK:n valtuusto 13.5.1995